Havahtunut – 1. Varas

Joukko oli pieni, mutta heikko se ei ollut. "Ethew, hommaa Audreylle samalla vaatteita, tyttöraukka on kulkenut samoissa siitä lähtien kun löysimme hänet. Kengätkään eivät olisi pahitteeksi", punatukkainen nainen totesi.
     "Teen parhaani", hänelle vastattiin.
     "Kunhan pidät huolen että homma onnistuu, kyllä hän noilla pärjää", mies huoneen perältä murahti.

"Kuule mies, sinä et tiedä kuinka kylmä täällä on istua päivät pitkät. Ethew, hommaa ne vaatteet."

Ethew nyökkäsi. "Se on aika paska homma jos jään kiinni – mutta kyllä minä ne vaatteet saan hankittua. En edes tiedä mitä he tekevät rikollisille näin monen vuoden jälkeen. Kukaan ei ole rikkonut lakia vuosikymmeniin, ja jos joku nyt niin tekee... No, parempi etten jää kiinni. Toivottakaa onnea."

"Et sinä onnea tarvitse, olemme pärjänneet ennenkin. Minä tulen perässä, ja jos jotain sattuu niin olemme siellä yhdessä."

"Sam, se taitaisi olla vielä paskempi homma sinulle, ethän sinä ole virallisesti edes olemassa", rastapää mutisi hajamielisesti, ajatukset keskittyneenä siihen, mitä heillä oli edessään.

Ryhmä seurasi hiljaisena kun ovet liukuivat auki, ja Ethew aloitti määrätietoisen kulkunsa kohti kaupunkia – kohti tehtävää.

"Minun on parasta aloittaa murtautuminen noin kolmentoista tunnin kuluttua. Jos Ethew on myöhässä, riski jäädä kiinni on suurempi."

"Sam, syö ja lepää, lähde heti hämärän tultua. Sinun on oltava yöllä kaupungissa. Pidäkin huoli ettet jää kiinni."
     "Milloin minä olisin jäänyt?"
     "Kerta se on ensimmäinenkin."
     "Typerä sanonta, sitä paitsi älyttömän vanha."

"Kaikki menee hyvin, luottakaa minuun. Me saamme ne pirun tiedostot sieltä, me tuhoamme sen aivopesulan sisältäpäin." Sanojen päätteeksi miehen toinen suupieli kohosi aavistuksen.

 - - - -

Kalan hurja liikehdintä oli lakannut, vain sen pyrstö värisi. Tuijotin herkeämättä sitä, vilkaisten vain välillä näytölle, joka pysyi itsepintaisesti tyhjänä. "Typerä kala. Minä tarjosin sinulle mahdollisuuden yltää älykkyydessä lähes yhtä korkealle kuin ihmiset, mutta sinä vain... sinä vain olet." Kokeeni kalalla oli turha, mutta vielä turhempi se oli toimimattomana kokeena.

Minun olisi keskityttävä löytämään ihminen, joka sopisi tarkoituksiini. Vapaan Informaation Lataaminen Myös Aikuisena, eli V.I.L.M.A. oli valmiina kokeiltavaksi. Selvästikään se ei toiminut kaloilla. Mutta ihmisiä varten se oli kehitettykin. Aikuisia ihmisiä. Sen aikaisempi versio V.I.L. – tai V.I.L.A.L. (Vapaan Informaation Lataaminen Ainoastaan Lapsena) kuten sitä nykyisin kutsuttiin – oli toiminut vain lapsilla, aikuisen mieli oli alkanut hylkiä jäämiä joita sirun mukana väistämättä saapui. Olisin kironnut, jos olisin osannut. Ne karut sanat olivat karsiutuneet pois tiedon joukosta, jota päähämme koulussa istutettiin.

Muutamaa tuntia myöhemmin – ne tunnit olin käyttänyt siihen onnettomaan kalaan – istuin työtoverini ja hyvän ystäväni Zarion kanssa työhuoneeni sohvalla, valmiina löytämään ihmisen, joka täyttäisi vaadittavat kriteerit.

Nainen edessämme jatkoi masentavaa kertomustaan siitä, kuinka hänellä ei ollut oikeastaan mitään jäljellä, ja hän halusi omistaa ruumiinsa tieteelle ennen kuin siirtyisi uuteen elämään. Se oli uutta, sillä poikkeuksetta olin tavannut henkilöitä, jotka olivat onnellisia. Mutta olisihan hänkin pian, kunhan hänen sielunsa saisi uuden kehon. "Oletteko aivan varmoja halustanne, tutkimus voi mennä pieleen ja ruumiinne kuolla? Oletteko tehneet kattavan tutkimuksen ja selonteon siitä, millaiseen kehoon haluat sielusi istutettavan, jos jotain sattuisikin tapahtumaan?"
   "Olen minä. Tumma keho – olen kyllästynyt vaaleaan – sekä suorempi nenä. Sukupuoleltani haluan yhä olla nainen, mutta varpaani–"
   "Kiitos, selonteon voitte jättää aulan vastaanottajanäyttöön, meidän ei tarvitse kuulla sitä", Zarion mutisi. Mies oli aina sanonut uudelleensyntymän olevan vähän karmivaa, vaikka ei tietenkään sitä voinut muistaa.

"Olen täysin mukana, ilmoitatte vain milloin saavun paikalle. Uudelleensyntymääni varten kaikki on kunnossa. Olen valinnut kehon, kävin katsomassa niitä eilen. Vauva ei ole vielä syntynyt, mutta se kasvoi keinokohdussa, ja hänet esiteltiin minulle. Minun tuleva kehoni on saanut hyvät geenit. Oli vähällä etten tavannut tulevia vanhempiani, mutta työntekijä esti katastrofin. Tiedäthän, se on ehdottoman kiellettyä. He olivat katsomassa lastaan, minä olin katsomassa tulevaa kehoani."

Nainen tajusi lopettaa selontekonsa vasta Zarionin todettua jälleen, ettei meidän tarvinnut tietää kaikkea. Nainen risti jalkansa ja hiljeni. Vaikka olikin vaikea tapaus, uskoin hänen olevan tarpeeksi hyvä tieteelle. Kunhan emme vain tuhoaisi hänen sieluaan.

"Carly, olenko koskaan kertonut että työskentelin nuorena sielunsiirtäjänä? Se oli vaarallista hommaa. Työkaverini onnistui tuhoamaan sielun, hän sai potkut välittömästi."
     Rakennus oli hiljainen lukuun ottamatta Zarion yksinpuhelua. Minun ajatukseni olivat muualla. Meidän olisi todella paiskittava, jotta saisimme käynnistettyä testaukset jo huomenna. Toivon jo työpaikkojemmekin puolesta meidän onnistuvan. Hallitus hengitti ylimmän johdon niskaan, he meidän.

Portaiden alapäässä Zarion yllättäen pysähtyi. Hän katsoi minua vaivaantuneesti. "Kuule Carly, minun täytyy kysyä sinulta jotakin, lupaa ettet naura tai pakene, tai jotakin."
     Minä lupasin.
     "Milloin olet ajatellut rakastua? Minä vain, tiedäthän, voit aina kysyä minua kumppaniksesi. Tiedäthän, minä en ole vielä nauttinut rakkautta kenenkään kanssa."

Tilanne oli hämmentävä, vaikkei sen olisi pitänyt olla. Kumppanin löytäminen ja rakkauden nauttiminen yhdessä olivat normaaleja asioita, jotka kuuluivat luonnolliseen ihmiselämään. Jokaisen odotettiin valitsevan itselleen kumppani, jonka kanssa voisi rakastua.
     "Zarion, minä olen ajatellut vain töitä. Ehdin ajatella kumppania myöhemminkin. Mutta ei sinun kannata odottaa minua, valitse joku kaunis nainen, jolle työ ei ole niin tärkeää."

"Carly, anteeksi, tämä oli hirvittävän noloa. Ei sen pitäisi olla, mutta silti se on. Olemme tunteneet toisemme iäisyyden."
     Zarion näytti kiusaantuneelta, joten minun täytyi vähätellä tilanteen kiusallisuutta parhaani mukaan.

Kuin vakuutukseksi että kaikki on hyvin, halasimme. Mutta en voinut olla tuntematta käsiä, jotka valuivat lantiolleni, liian alas, ja pysyivät siinä liian pitkään. Zarion tiesi, että oli laitonta koskettaa näin intiimisti ketään muuta kuin kumppaniaan.

"Zarion", kuiskasin varoittavasti miehen liu'uttaessa käsiään lantiollani.
     "Anteeksi Carly, halusin vain tietää miltä se tuntuu. Olla lähellä. Ehkä minun todella pitäisi löytää kumppani, ja nauttia rakkautta."

"Zarion, älä tee noin kenellekään muulle. Tiedät että se on laitonta, eikä rikollisia katsota hyvällä. Kukaan ei. En edes osaa kuvitella mitä tapahtuu sille joka rikkoo lakia näin pitkän ajan jälkeen."
     "Olen pahoillani, Carly. Minun on parasta nyt mennä."

Miehen lähdön jälkeen jäin tuijottamaan uima-altaan tyyntä pintaa. Yö oli tullut, mutta oli yhä lämmin. Viileä vesi houkutteli, mutta tiesin että minun oli aika lähteä. Päivä oli ollut pitkä, huominen olisi vielä pidempi.

Nukuin yön levottomasti nähden painajaisia. Unissa Zarion pakotti minut nauttimaan rakkautta hänen kanssaan, vaikka sen pitäisi olla mahdotonta. Rakkautta nautittiin virastossa, jossa kysyttiin molempien suostumus asiaan. Mutta jostain mies oli saanut käsiinsä kaksi pientä pilleriä, toisen itselleen, toisen minulle.

Heräsin aamulla levottomana, unet olivat piinanneet minua lähes koko yön. Kun Zarion sai pakotettua rakkauden suuhuni, se suli kielelleni, ja seuraavaksi Zarion oli jo liian lähellä.

Pitkään en ehtinyt karistaa unia ajatuksistani kun paras ystäväni Wein kirjaimellisesti juoksi sisään makuuhuoneeseeni.

"Carly, V.I.L.M.A. on tuhottu viimeistä koodia myöten! Verkko oli suojattu, sen on täytynyt olla joku sisältä. Myös verkon ulkopuolinen osa on viety. En tiedä paljon, mutta sen tiedän, että kaikki siitä on menetetty."

Olin yhä aivan unissani, enkä tajunnut puoliakaan Carlyn puheista. Kaikki oli epäselvää puuroa, eikä puheessa näyttänyt olevan punaista lankaa. Kunnes se iski suoraan vasten kasvojani. "Mitä?" älähdin.

Istahdin takaisin vuoteeni reunalle, ummistin silmäni ja ravistin päätäni. Näin mielessäni vain yhdet kasvot, sinisten hiusten kehystämät. Yöllisten painajaisten täytyi vaikuttaa, sillä en uskonut Zarion todella vajonneen näin alas. Mutta mies oli eilen venyttänyt lakia hyvinkin kevyesti, miksei hän olisi voinut olla tämänkin takana?

"Carly, meillä on työpaikat vaakalaudalla, jos syyllistä ei saada kiinni. En tiedä sinusta, mutta meillä menee kaikki aivan sekaisin. Lapsi meille kuitenkin on tulossa, eikä pelkästään mieheni työ turvallisuuspäällikkönä riitä."

"Minä tiedän sen Wein, minä tiedän."

- - - -

Extrakuva: Sam ja Ethew olivat melko lämpimissä väleissä ennen kuvausten alkua.

Ensimmäinen osa, jossa tuli aika paljon kaikkea informaatiota tästä yhteiskunnasta. Kommentoikaa ihmeessä mitä piditte!